Modernissa maailmassamme akkukäyttöiset laitteet ovat arkipäivää. Kun laitteet menevät rikki tai saavuttavat käyttöikänsä, akkujen asianmukainen kierrätys on äärimmäisen tärkeää ei vain ympäristön vaan myös paloturvallisuuden kannalta. Joskus akkuja kuitenkin eksyy valitettavasti myös sekajätteen joukkoon aiheuttaen paloriskin esimerkiksi jätteenkäsittelylaitoksille. Jos tulipalo syttyisi, miten se pystytään torjumaan tehokkaimmin?
Kuvittele maailma ilman akkuja. Se on mahdollista!
Jos kaikki akkukäyttöiset laitteet katoaisivat, monia nykyajan tuotteita ei olisi olemassa, ja arkemme näyttäisi hyvin erilaiselta. Valitettavasti kaikki akkukäyttöiset tuotteet tulevat jossain vaiheessa käyttöikänsä päähän. Tässä kohtaa ne vaihtavat elinkaarensa vaihetta, ja tuotteet, mukaan lukien niiden paloriskit, siirtyvät käyttövaiheesta kierrätysvaiheeseen.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Laitteet ja niiden akut siirtyvät kierrätysprosessiin joko oikein lajiteltuina ja turvallisesti säilytettyinä sähköjätteen keräyspisteissä tai joskus, valitettavasti, sekajätteen seassa.
Vaikka loppuun käytetyt akut vaikuttavatkin olevan tyhjiä, ne sisältävät silti energiaa. Usein niissä on riittävästi energiaa tuottamaan lämpöä, jos ne vaurioituvat tai menevät oikosulkuun. Tästä syystä akut muodostavat merkittävän palovaaran erityisesti sekajätteen kierrätysprosessissa.
Mitä voi tapahtua, jos sekajätteen seassa oleva akku vaurioituu?
Varhaisessa vaiheessa ei ole havaittavissa visuaalisia merkkejä, vaikka akun lämpötila nousee jo. Jätteen ympäröimänä lämpö kerääntyy pienelle alueelle akun ympärille. Jo tämä pieni kuuma kohta aiheuttaa merkittävän palovaaran.
Jonkin ajan kuluttua, kun lämpöä on kertynyt tarpeeksi, palo alkaa kyteä, ja ensimmäiset pienet savuhiukkaset syntyvät. Lämpöä syntyy enemmän ja enemmän, mikä johtaa suurempiin savumääriin, kunnes jossain vaiheessa liekkejä alkaa muodostumaan.
Sekajätteen korkean energiasisällön johdosta tuli leviää nopeasti ja vaikuttaa jätteiden lisäksi myös tuotantotiloihin.
Miten näitä paloja yleensä torjutaan?
Usein siinä vaiheessa, kun avotuli syttyy ja tulipalo kehittyy, sprinklerijärjestelmät aktivoituvat. Tässä vaiheessa kuitenkin ongelmana on, ettei sprinklerijärjestelmä enää riitä sammuttamaan paloa.
Tämän seurauksena palo jatkaa laajenemistaan ja tuhoaa suuria määriä jätettä, sekä uhkaa ja vahingoittaa tuotantotiloja. Vain palokunta pystyy enää sammuttamaan tulipalon. Nämä sammutustoimet kestävät usein tunteja tai joskus jopa päiviä, jotta palo saadaan sammumaan kokonaan. Tämä vaatii paljon henkilöstöä ja suuria määriä materiaaleja sekä sammutusvettä.
Korkeiden resurssivaatimusten lisäksi sammutusvesi voi aiheuttaa lisävahinkoja tuotantolaitokselle ja ainakin jätteen laadulle (esim. vesipitoisuus, lämpöarvo). Tämä on ongelma, jos jätettä aiotaan hyödyntää jätteenpolttolaitoksissa.
Onko olemassa parempaa tapaa käsitellä paloriskejä kierrätysteollisuudessa?
Vastaus on KYLLÄ! Sitä kutsutaan aikaisen vaiheen palonhavaitsemiseksi ja automaattiseksi sammuttamiseksi.
Mitä se on ja miten se toimii?
Toimintaperiaate on melko yksinkertainen:
Yksi tai useampi infrapunakamera skannaa mahdollista riskialuetta, esimerkiksi jätebunkkeria jatkuvasti, 24/7, mahdollisten kuumien kohtien varalta. Jos kamera havaitsee määritetyn raja-arvon ylittävän kuuman kohdan, järjestelmä antaa ennakkohälytyksen.
Tyypilliset infrapunahavainnointijärjestelmät suorittavat tämän jälkeen infrapunakameran automaattisen sisäisen kalibroinnin väärien hälytysten välttämiseksi. Kalibroinnin jälkeen infrapunakamera tarkastaa kuuman kohdan uudelleen. Jos lämpötila ylittää edelleen raja-arvon, järjestelmä antaa automaattisesti hälytyksen.
Tämä hälytys aktivoi täysin automaattisesti sammutustykin, joka vastaanottaa kuuman kohdan koordinaatit infrapunakamerajärjestelmältä. Tykki alkaa suihkuttamaan vettä kuuman kohdan alueelle sen jäähdyttämiseksi. Kaikki nämä toimenpiteet toteutetaan jo ennen kuin palovaarasta on havaittavissa mitään visuaalisia merkkejä.
Ennalta määritetyn ajan kuluttua tykki lopettaa jäähdytysprosessin ja infrapunakamera tarkastaa kuuman kohdan uudelleen. Jos kuuma kohta on jäähtynyt raja-arvon alapuolelle, järjestelmä palaa normaaliin toimintatilaan. Jos kuuma kohta ylittää edelleen raja-arvon, tykki aktivoituu uudelleen ja jatkaa jäähdytysprosessia.
Mitä, jos jätteen ominaisuudet eivät mahdollista veden helppoa imeytymistä?
Jätemateriaalista riippuen pelkkä vesi ei imeydy helposti materiaaliin sen jäähdyttämiseksi, ja tästä johtuen tarvitaan lisää vettä. Jäähdytyksen tehostamiseksi ja sammutusveden ominaisuuksien parantamiseksi voidaan hyödyntää lisäaineita.
Mitä nämä lisäaineet ovat ja mitä etuja niillä on?
Lisäaineet ovat pesuaineita, joita käytetään vähentämään veden pintajännitystä, jolloin se imeytyy materiaaleihin tehokkaammin ja nopeammin. Veteen tarvitsee sekoittaa lisäainetta vain hyvin pieni määrä, tyypillisesti 0,1-0,5%.
Parempien imeytymisominaisuuksiensa ansiosta veden ja lisäaineen yhdistelmä, ts. märkä vesi, pystyy poistamaan lämpöä materiaalista nopeammin ja tehokkaammin. Tämän seurauksena vettä kuluu vähemmän.
Johtopäätös
Jätteenkierrätyslaitokset kohtaavat suuria paloriskejä päivittäisessä toiminnassaan erityisesti, mutta ei niihin rajoittuen, akkujen vuoksi. Tulipalot havaitaan yleensä vaiheessa, jossa palon sammuttamiseen vaaditaan suuri määrä resursseja ja laitoksen vauriot ovat hyvin todennäköisiä.
Aikaisen vaiheen palonhavaitsemis- ja automaattiset sammutusjärjestelmät voivat havaita mahdolliset palouhat varhaisessa vaiheessa ja jäähdyttää kuumat kohdat ennen kuin ne kehittyvät tulipaloksi.
Tämä johdosta palontorjuntaan tarvitaan vähemmän resursseja, tuli- ja vesivahingot sekä kiinteistölle että jäteominaisuuksille vähenevät merkittävästi, ja ympäristövaikutukset minimoidaan. Näin päivittäisen toiminnan keskeytykset minimoidaan.
Ota meihin yhteyttä; kerromme mielellämme lisää aikaisen vaiheen palonhavaitsemisjärjestelmistä ja niiden monipuolisista käyttömahdollisuuksista!
