Ilmasto muuttuu maailmanlaajuisesti ja tulee johtamaan yhä suurempiin määriin äärisääilmiöitä. Kesistä tulee pidempiä, kuumempia ja kuivempia, ja myrskyt muuttuvat rajummiksi.
EU:n Copernicus-ohjelman ilmastonmuutosta koskeva palvelu raportoi, että elokuussa 2024 Euroopan maa-alueen keskilämpötila oli 1,57 °C korkeampi kuin vuosien 1991-2020 keskiarvo. [1] Se oli toiseksi lämpimin elokuu vuoden 2022 jälkeen (+1,73 °C keskiarvoa korkeampi). [1]
Tämän seurauksena metsäpalojen määrä ja riskialueiden koot kasvavat, ja ihmiset sekä eläimet ovat suuressa vaarassa näillä alueilla. Lisäksi metsäpalojen aiheuttamat kustannukset ovat valtavia, kun otetaan huomioon infrastruktuurille aiheutuvat vahingot sekä ponnistelut palaneen luonnon palauttamiseksi.
Lämpötilat ovat nousseet myös Suomessa. Varsinkin 1970-luvulta lähtien lämpötila on noussut nopeammin kuin esimerkiksi ennen vuotta 1930. Alla olevassa kaaviossa näkyy vuoden keskilämpötila Suomessa: [2]
Lämpötilat vaihtelevat Suomessa alueesta riippuen, joten myös keskilämpötilat ovat erilaisia Pohjois- ja Etelä-Suomessa. Alla olevassa kaaviossa näkyy kuitenkin, että keskilämpötila on noussut alueesta riippumatta. [2]
Yleisesti ottaen suurin osa metsäpaloista on ihmisen eikä luonnonilmiöiden, kuten salamaniskun, aiheuttamia. Palot kehittyvät eri tavoilla olosuhteista riippuen, ja palavien materiaalien määrällä ja sääolosuhteilla on tässä merkittävä vaikutus.
Naapurimaihin verrattuna paloalan määrä on Suomessa ollut suhteellisen pieni. Tämä osoittaa, että paloriskeistä valistamisella, tehokkaammalla tarkkailulla ja vakiintuneella palontorjuntajärjestelmällä on merkitystä. [3]
Paloriski ja palotiheys tulevat valitettavasti kasvamaan tulevaisuudessa kohonneiden lämpötilojen johdosta. Tämän seurauksena metsäpaloalueet sekä hiilidioksidipäästöt tulevat lisääntymään. [3]
Jotta metsäpalojen aiheuttamia vahinkoja voitaisiin jatkossakin vähentää tai pitää alhaisina, on otettava huomioon useita erilaisia näkökohtia. Yksi tärkeimmistä näkökohdista on ennaltaehkäisy valistuksen avulla. Yleinen tietoisuus metsäpaloriskeistä vaikuttaa suuresti metsäpalojen todennäköisyyteen. Tämän lisäksi riskialueiden jatkuva tarkkailu on tärkeää. [3]
Tulipalon sattuessa on kuitenkin pelastuslaitoksen tehtävä päästä nopeasti paikalle ja sammuttaa palo tehokkaasti. Siksi on tärkeää jatkuvasti arvioida käytettyjä taktiikoita ja työkaluja sekä niiden soveltuvuutta tehtävään. Hyvin koulutetut ja varustetut pelastajat pystyvät toimimaan erittäin ketterästi ja tehokkaasti sekä pysäyttämään tulipalot vahaisessa vaiheessa. Infrastruktuurille ja luonnolle aiheutuvat vahingot voidaan ehkäistä. [3]
Etelä-Euroopassa metsä- ja maastopalot ovat olleet tärkeä aihe jo useiden vuosien ajan. Metsäpalojen sammutusmenetelmiä mukautetaan Suomessa jatkuvasti, ja tässä voikin olla erittäin hyödyllistä ottaa oppia eteläeurooppalaisten kokemuksista sekä heidän käyttämistään taktiikoista ja työkaluista. Erot näkyvät esimerkiksi erilaisissa henkilönsuojaimissa sekä monitoimi- ja kevytyksiköiden käytössä (räätälöitynä metsäpalosammutukseen). Lisäksi heiltä voidaan saada mallia varusteiden taktiseen käyttöön.
Henkilökohtaisten suojavarusteiden (PPE, Personal Protective Equipment) on toisaalta täytettävä suojausvaatimukset, ja toisaalta ne eivät saa aiheuttaa pelastajille liian suurta fyysistä rasitetta. Jos nämä molemmat vaatimukset täyttyvät, henkilönsuojaimet ovat turvallisia, ja pelastajat ”hyväksyvät” ne sekä käyttävät niitä mieluusti. Jos sammutusasu ei ole sopiva, tai se on liian painava tai kuuma, pelastajien hyväksyntä on vähäisempää. Tämän seurauksena he eivät välttämättä käytä kaikkia henkilökohtaisia suojavarusteitaan fyysisen rasituksen vähentämiseksi. Tällöin he ovat heikommin suojattuja tulelta, kipinöiltä, auringolta, naarmuilta, jne.
Tyypillinen sammutusasu on suunniteltu rakennuspaloihin ja lyhytaikaiseen tulelle altistumiseen, jolloin työintensiteetti on korkea. Se koostuu esimerkiksi kolmesta kerroksesta ja vuoresta ja voi painaa n. 5 kg. Tähän verrattuna metsäpalosammutus taas edellyttää, että pelastajat pystyvät työskentelemään kahdeksan tuntia matalalla tai keskitasoisella intensiteetillä. Siksi sammutusasujen on oltava kevyitä ja vähemmän lämpöä eristäviä, mutta silti tulenkestäviä. Lisäksi kypärissä tulisi olla ilmanvaihtoaukot, jotta ilma pääsee kiertämään hyvin.
Tämän lisäksi henkilökohtaisten suojavarusteiden tulee olla hyvin näkyviä, ja niiden tulee suojata jokainen kehon osa kipinöiltä. Perussammutusasut eivät välttämättä suojaa tehokkaasti niskan aluetta kumarassa asennossa työskenneltäessä.
Viimeiseksi, usein unohdettu seikka on pelastajan juomaveden kuljettaminen. Henkilökohtaisissa suojavarusteissa on pystyttävä kuljettamaan juomavettä joko erikoissäiliöissä tai pulloissa, jotta se on helposti saatavissa.
Ketterät tiimit tarvitsevat ketterät työvälineet. Suuret paloautot pystyvät kuljettamaan suuria määriä vettä, mutta ne eivät pääse kohteisiin syvälle metsään tai maastoon. Myös nopeat reaktiot, esimerkiksi tuulen suunnan muuttumiseen, ovat niille vaikeita.
Mönkijöihin, lava-autoihin ja kevytkuorma-autoihin perustuvat yksiköt soveltuvat näihin tilanteisiin paremmin. Ne ovat kompakteja ja pystyvät usein liikkumaan nopeasti ja joustavasti epätasaisessakin maastossa. Pelastajien suojaamiseksi ne voidaan varustaa itsesuojausvarusteilla, kuten paloverhoilla, paineilmahengityslaitteilla ja sumusuihkujärjestelmillä, kuten vesiseinillä. Nämä yksiköt pystyvät toimimaan syvällä metsissä ja käyttämään vesilähteinä lampia, järviä, jokia tai helikopterilla kuljetettua vettä. Koko- ja painorajoitusten vuoksi kuljetettavien varusteiden ja välineiden on myös oltava kevyitä ja kompakteja.
Vaikka metsäpalokaudet pitenevät, erityisajoneuvoja ei tarvita ympäri vuoden. Siksi ajoneuvojen tulisi olla monipuolisesti käytettävissä joko varusteita vaihtamalla tai siten, että koko rakenne voidaan irrottaa ja sen tilalle asentaa toinen rakenne tai säiliö eri käyttötarkoituksia varten.
Hyvin koulutetut pelastajat yhdistettynä erikoissammutusvälineisiin eivät automaattisesti tuota hyviä ja tehokkaita tuloksia. Lisäksi on tärkeää osata käyttää näitä välineitä taktisesti oikein. Alla on kuvattu esimerkkejä joistain taktiikoista:
Puolustustaktiikka:
Puolustustaktiikka soveltuu infrastruktuurin puolustamiseen tai rajauslinjojen muodostamiseen esimerkiksi teitä tai sähkölinjoja hyödyntäen.
Sprinklereitä (tässä “vesitykit”) voidaan käyttää laajan alueen kasteluun rajauslinjan edessä tulipalon pysäyttämiseksi jo etukäteen.
Toinen ratkaisu on vesiverholetkut. Ne muodostavat vesiesteen suoraan kohdalleen ja estävät paloa hyppäämästä sen yli.
Lisäksi vesiverholetkuja ja sprinklereitä voidaan käyttää ympäri vuoden erilaisissa palotilanteissa tai savun ja pölyn leviämisen estämiseksi.
Hyökkäystaktiikka – käsityökaluilla:
Käsityökaluja voidaan käyttää tulipalojen suorissa hyökkäyksissä. Käytetystä työkalusta riippuen se vaikuttaa palokolmioon eri kohdassa. Sammutusreppuja käytetään tulipalon jäähdyttämiseen ja energian poistamiseen palosta. Maatyökaluja, kuten Gorguita, käytetään erottamaan polttoaine palosta tai palon peittämiseen maa-aineksella sen tukahduttamiseksi. Tulipalon tukahduttamiseen käytetään myös hosia.
Näiden työkalujen yhdistelmä on erittäin tehokas tapa sammuttaa maastopaloja. Esimerkiksi: Ensin sammutusrepuilla pienennetään liekkien voimakkuutta. Tämän jälkeen palo tukahdutetaan hosilla, ja lopuksi palolinja peitetään maa-aineksella maatyökaluja käyttäen ja luodaan siten pieni rajauslinja.
Hyökkäystaktiikka – erikoisajoneuvoilla:
Erikoisajoneuvoja voidaan käyttää hyökkäyksissä erilaisilla tavoilla riippuen siitä, millaisia ajoneuvoja on käytettävissä. Alla esitetään kaksi toimintatapaa.
Manööveri 1 – ilman rajauslinjan luomista:
Henkilöstö ja peruskalusto tuodaan etulinjaan ajoneuvolla. Vesisäiliö, esimerkiksi Heliskid, kuljetetaan paikalle helikopterin tai ajoneuvon avulla, ja se voidaan täyttää vedellä joko helikopterilla tai muilla kuljetustavoilla. Pelastajat voivat sitten suorittaa sammutustoimia kyseisestä vesisäiliöstä käsin.
Manööveri 2 – luomalla rajauslinja:
Ennen suoran hyökkäyksen aloittamista luodaan rajauslinja. Tämä voidaan tehdä traktorilla, puskutraktorilla tai robotilla (tässä ”Dronster”). Rajauslinjan luomisen jälkeen pelastajat voivat aloittaa suoran hyökkäyksen. He voivat esimerkiksi käyttää sammutusletkuja hyökätäkseen suoraan paloa vastaan tai aloittaa vastapalon, joka polttaa polttoaineen rajauslinjan ja tulipalon välissä.
Ilmastonmuutoksesta johtuen Suomen keskilämpötilat nousevat, mikä johtaa pidempiin kuiviin ja lämpimiin kausiin. Vaikka suomi on pystynyt pitämään paloalan pienenä naapurimaihin verrattuna, tulevaisuudessa tulipalojen riski ja voimakkuus tulevat kasvamaan. Tämän seurauksena myös metsäpaloala tulee kasvamaan. Tarvittavien toimenpiteiden yksi osa tämän kehityksen torjumiseksi on palontorjuntakaluston ja -taktiikoiden jatkuva mukauttaminen nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Hyviä esimerkkejä molemmista löytyy Etelä-Euroopasta, jossa metsäpalojen historia on pitkä. Koska metsäpalosammutus on täysin erilaista kuin rakennuspalojen sammuttaminen, myös varusteiden vaatimukset ovat erilaiset. Sopiva henkilökohtainen suojavarustus on tärkeää, samoin kuin kompaktit ja kevyet työkalut, jotka voidaan kuljettaa mönkijöillä, lava-autoilla tai pienillä paloautoilla syvälle metsäalueille.
Lisäksi näitä työkaluja ja ajoneuvoja on käytettävä taktisesti oikein metsäpalosammutuksen tehokkuuden ja suorituskyvyn parantamiseksi.
Lähteet:
1. World’s warmest August completes hottest boreal summer on record | Copernicus
2. Suomen ilmasto on lämmennyt | Ilmasto-opas
3. Ilmastonmuutos kasvattaa metsäpaloriskiä Fennoskandiassa | Ilmasto-opas
4. Wildfires – European Commission
5. Vallfirest
6. Iconos
